Seuraava leiripäivä alkoi hyvin tuulisesti. Herkullisen sokerisen aamupalan jälkeen Markus opetti leiriläisille Raamatusta, seurakunnasta sekä kasteesta. Huikea määrä käsiä nousi pystyyn kysyttäessä ketkä haluavat kasteelle - aivan mahtavaa!
Raamistuntien jälkeen jokaista ohjeistettiin lotraamaan aurinkorasvan kanssa oikein huolella ja suunnistettiin hakemaan murua rinnan alle ennen suurta koitosta. Luvassahan oli leirin yksi suurimmista kohokohdista eli THE vesipuisto. Kyseisen vesiseikkailun aikana puheenaiheeksi nousi usein Kamikaze (Euroopan korkein vesiliukumäki) ja vain kovimmat jätkät ja kimmat uskalsi kyseiseen mäkeen. (Itsehän puolustin niitä, jotka eivät taipuneet muiden painostukseen, vaan muistutin että ne oikeesti kovimmat kimmat ja jätkät uskaltaa uida vastavirtaan ja kieltäytyä jostain mihin kaikki muut ryhtyvät. Asiaan ei tietenkään vaikuttanut se tosiseikka, että itselläni kyseinen mäki jätettiin tietoisesti kokematta.)
Paluumatkalla väki oli kovin hiljaista - lukuunottamatta matkaopas Valtten mieltämullistavia faktoja matkan varrelta. Jalat turvonneina ja iho punaisena koko ryhmä sai ohjeikseen suunnata suihkuun, ottaa hieman lepiä ja käydä tarvittaessa kaupassa ennen päivällistä.
Iltasessioilla pojat pääsivät kisailemaan letityksen merkeissä ja nähtiin muun muassa odotetun Droppi-kisan hahmot esittelemässä omia talenttejaan. Jacob Huttunen avasi leiriläisille yhdessä ohjaajien todistusten kanssa, mitä valheita meille syötetään elämän aikana ja kuinka Jumala voi ne murtaa. Kirjoitettiin oman elämän valheet paperilapuille ja poltettiin pihalla luovuttaen ne Jumalalle. Illan päätteeksi kunniallisen toimituksen johdosta uusi motivaattori kruunattiin: Toni Kivistö.
Pipi-täti kiittää ja kuittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti