Monen mutkan kautta löysi iloinen retkiseurueemme Hostal Nevadan
trooppisiin olosuhteisiin. Kun viimein kaikille oli lähtöaika selvillä,
starttasi bussikyyti kutakuinkin yhdeltä Seinäjoen Helluntaiseurakunnan
pihasta kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Matkalta poimittiin muutama
"manselainen" ja kun tupavahvuus alkoi bussissa lähennellä listamme
päälukua uskalsimme päristellä terminaaliin ja kohti lähtöselvitystä.
Tänä vuonna saimme olla erityisen ylpeitä leiriläisistä (tai vanhemmista) kun jokaisella - siis ihan jokaisella - leiriläisellä oli passi mukana! Emme kuitenkaan tahdo päästä tässäkään asiassa liian helpolla ja näin leirinjohto lompsi lupatoimistoon noutamaan vanhentuneiden asiakirjojen tilalle uusia. Lentokentällä aloitettiin jokavuotiset parijono -harjoitukset, ensimmäiseltä kerralta ei tietenkään odoteta täydellisyyttä kun kyseessä on näinkin haastava asia. Häröpallomme löysi kaikesta huolimatta oikealle portille hyvissä ajoin.
Tänä vuonna saimme olla erityisen ylpeitä leiriläisistä (tai vanhemmista) kun jokaisella - siis ihan jokaisella - leiriläisellä oli passi mukana! Emme kuitenkaan tahdo päästä tässäkään asiassa liian helpolla ja näin leirinjohto lompsi lupatoimistoon noutamaan vanhentuneiden asiakirjojen tilalle uusia. Lentokentällä aloitettiin jokavuotiset parijono -harjoitukset, ensimmäiseltä kerralta ei tietenkään odoteta täydellisyyttä kun kyseessä on näinkin haastava asia. Häröpallomme löysi kaikesta huolimatta oikealle portille hyvissä ajoin.
Epämääräinen kiljunta lentokoneen nousussa viesti varmasti muillekkin matkustajille että useampi ensikertalainen oli eksynyt leiriväkeemme. Pääluku oli laskeutumisen jälkeen sama kuin noustessa ja tästähän me olimme iloisia ohjaajien kanssa. Vanha ja uskollinen bussikuskimme Pepe toi meidät turvallisesti hostellille samalla kun matkaoppaamme Valtte kertoi tärkeitä faktoja seudusta.
Kaikki oli sujunut mutkitta kunnes oli aika jakaa leiriläiset huoneisiinsa. Ymmärrätte kun kello on yksi yöllä että ainut asia kaikkien mielessä on päästä mukavasti vaakatasoon. Kaunis ajatus mutta sähköpostilla saamamme tiedot huoneista olivat täysin puutteelliset ja näin ollen huonejaot aiheuttivat pientä päänvaivaa. klo 01.30 kaikki olivat kuitenkin saaneet tyynyn päänsä alle. Inka ja Sofiakin saivat "hengenvaarallisen ja uhmaavan" pikkuötökän tapettua lavuaarista ja tämän jälkeen koko porukka oli petivalmis. Klo 02.00 ei tietoakaan yöunista, sillä tytöt käyvät vielä suihkussa ja etsivät sängyn alta torakoita. Retki on valmis alkamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti