ESPANJA FIFTEEN: ESPANJA FIFTEEN - DAY 6

Tapahtumarikkaista päivistä ehkäpä kaikista tapahtumarikkain lähti käyntiin tutulla kaavalla. Hyvin (tai hyvin huonosti) nukutun yön jälkeen nuoret kömpivät yksi toisensa jälkeen aamupalalle unihiekkoja silmistään karistaen. Jännitystäkin oli ilmassa jo heti aamutuimaan. Eikä tuo jännitys johtunut tulevasta shoppailureissusta, vaan illalla oli tulossa hyvin ainutlaatuinen ja odotettu juhlahetki.

Aamupalan aikana herättiin siihen todellisuuteen, että tänään on sunnuntai eikä Plaza Mayor palvelekaan sillä kapasiteetilla, jolla tämä väki sen toivoisi palvelevan. Mr. Korpela lähti vielä paikanpäälle tsekkaamaan tilanteen. Ja näinhän se oli (melkein) omin silmin todettava, että kaikki odotetuimmat puljut pitivät ovensa tiukasti säpissä pyhäpäivän kunniaksi. Yllättävän hyvin teinit ymmärsivät suunnitelmien muutoksen syyn ja suuremmilta kiukkukohtauksilta vältyttiin.

Koko kasteporukka

Saimme menovinkkinä loistavilta aamupalamestareiltamme Mijaksen valkoisenkylän. Siellä olisi tänään tori ja näin ollen paljon nähtävää. Mijaksen reissu ei kuitenkaan saanut nuorilta mitenkään valtavasti tuulta purjeisiin, joten päätimme pitää rantapäivän. Loppujen lopuksi päätimme kuitenkin antaa mahdollisuuden lähteä Mijakseen niille, joita ei rannalla makoilu voinut enää vähempää kiinnostaa. Näin ollen pieni, mutta pippurinen joukkomme lähti seikkailemaan kohti Mijasta, allekirjoittanut mukaan lukien.

Pikkuporukkamme ei kauas ehtinyt, kun Sini jo soittaa huolestuneena seikkailemaan lähteneelle leirin viralliselle pipi-tädille: "Mitä pitää tehdä meduusan polttamalle kaulassa?!" Eipä tämä pipi-täti paljon sen viisaampi ollut, kun harvemmin Kyrkösjärvessä uineet uimarit meduusan polttamien kanssa terveyskeskukseen tupsahtaa. Näin ollen ohjeistukseksi annettiin vain ottaa yhteyttä johonkin viisaampaan tahoon ja pikaisesti. Sini saikin aurinkorannikolla majailevan suomalaisen lääkärin yhteystiedot käsiinsä ja pian olikin jo homma hanskassa. Huolestuneille isille ja etenkin äideille tiedoksi, että täälläpäin meduusan polttama on lähestulkoon sama asia kuin meillä nokkosen polttama, joten ei hätää!

Mijaksen kylässä nautimme kauniista maisemista ja uusista kokemuksista. Tori osoittautui läpileikkaukseksi eri maiden ruoka- ja musiikkikulttuuria. Leirin huippuopettajamme, Ruotsista kotoisin oleva Pekka löysi Ruotsi-kojun, jossa pääsi maistelmaan nostalgisia makuja lapsuudesta, tytöt löysivät upean miniatyyrimuseon ja pojat pelipaitoja. Kaikille siis jotakin.

Kesken pikkuseikkailumme saimme uuden puhelun rannalta, jossa kaksi uutta meduusatapausta oli ilmennyt. Porukka alkoi muutenkin olla kypsänä rantaelämään syystä ja toisesta, joten yhteistuumin päätimme aikaistaa hieman paluutamme onnistuneelta pikkureissultamme.

Palattuamme aloimme valmistautua yhdessä rantaväen kanssa illan pizza-pasta -päivälliselle, josta jatkoimme matkaa rantaan kohti monen leiriläisen isoa askelta. Moni leiriläinen saikin jo ennen varsinaista kastetta aaltokasteen, joka toi omalta osaltaan haastetta niin kastajalle kuin kastettaville. Edes suuret allot ja edelleen kärkkymässä olevat meduusat eivät saaneet pilata sitä juhlallista hetkeä, jota saimme yhdessä olla todistamassa muiden rannalla olijoiden kanssa. 22 leiriläistä päätti ottaa askeleen Jeesuksen jalanjäljissä, jättää vanhan minänsä Välimeren aaltoihin ja nousta katse vielä tiukemmin Jeesukseen kiinnitettynä elämän tuleviin haasteisiin.

Leiriläisten iloksi nukkumaanmenoaika oli viimeisen illan kunniaksi vasta yhdeltä. Sekään ei kuitenkaan meinannut leiriläisille piisata ja vastalauseita alkoi tippua sieltä ja täältä siihen asti, kunnes teinit huomasivat ohjaajien väsymyksen asteen useista pikkuvinkeistä. Viimeinen niitti oli se, kun luvattiin huomiselle siirretun shoppailupäivän lyhenevän tunnilla jokaisesta huomautuksesta. Kyllä alkoi nopeasti katto, käytävät ja kadut tyhjenemään kovassa kyselyiässä olevista nuorista suomituristeista. Omat pedit löytyi ja näin myös ohkaajat pääsivät latailemaan akkuja viimeistä kokonaista piitkää päivää varten.