Uljaat kotirintaman asukit. On jälleen aika kurkistaa teidän rakkaiden riemulasten yhteiseloon Espanjan mailla. Herätys toteutettiin tänäänkin perinteiseen tapaan kello 7.50 eli hyvissä ajoin ennen 8.00, jotta jokainen unikeko saisi kehonsa pystyasentoon ajoissa. Kuitenkaan 10 minuutin etumatka ei tuottanut tulosta kaikkien sulonaamojen aamutoimissa. Väsyneet muumioituneet kasvot laahustivat kohti leirimme vakio aamupalapaikkaa Churros y Noodlesia nauttimaan makuhermoja hellivistä herkuista rankan yön jälkeen. Suklaa täytteisistä churroista riemastuneina leiriläiset ampaisivat kohti huoneita keräämään tarvitsemansa välineet raamattutuntia varten.
Aamupalan jälkeen ryhmärämämme suuntasi kohti kokoontumispaikkaa, jossa arvon motivaattori (eli meikäläänen) piti palopuheen tämän päivän toimista. Nokka kohti seurakuntakotia ja päivän raamixet voivat alkaa. Pekan painava sana Pyhästä Hengestä oli valmiina tarjottimella.
"JA SITTEN SYÖDÄÄN" raikui huuto, mutta vastalauseet kaikuivat ilmassa säälimättöminä. Lohduttava ääni kuului motivaattorin suusta: "eipähän ainakaan päästä laihtumaan", mikä pitää harvinaisen hyvin paikkansa. Ryhmärämämme nauttivat päivällistä Kiinalaisessa ravintolassa lähellä rantaa, jossa Tonin vesipuhvelin sierainkarvat hämmensivät alkupalan syöjiä. Seuraava etappimme olikin Fuengirolan ranta, a la varma palaminen.
Rannalla meitä odotti kuumaakin kuumempi rantahiekka ja hieman pilvinen, mutta kuuma sää. Kello 16.00 pärähti käyntiin Selviytyjät-kisaosio, mikä haastoi leiriläiset käyttämään luovuuttaan tekemällä hiekasta omaa ryhmää muistuttava kuva. Taideteokset olivat päätä huimaavia.
Rannalta kotiuduttuamme palasimme takaisin sorvin ääreen eli syömään. Iso taputus leiriläisille täsmällisestä aikataulusta ennen ruokailua. Amen halleluja. Ihmeitä tapahtuu.
Masut pullollamme suuntasimme kohti seurakuntakotia, missä Pekka oli valmiina tykittämään wöördiä Spirito Santosta eli Pyhästä Hengestä alkusketsien saattelemana.
Leirimme vallanneen niin kutsutun "Droppi"-skaban aiheuttama itkuhuutonaurukohtaus leiriläisten sekä erityisesti ohjaajakaartin parissa viihdytti koko ryhmärämää enemmän kuin tarpeeksi. Poski- ja vatsalihakset kiittävät. Näiden naurujen saattelemana saimmekin siirtyä itse aiheeseen ja vastaanottaa sitä, mitä Jumala meille haluaa antaa. Pyhä Henki sai kohdata nuoria läpimuratavalla tavalla ja kymmenet murtuivat Jumalan upeassa läsnäolossa. Yksi sana on ainoa, joka pystyy kuvaamaan tätä iltaa ja se on ehdottomasti WAU!
Huone numero 4 hiljenee ja vaipuu untenmaille kiitollisena tästä päivästä ja siitä, mitä näiden nuorten keskellä on saanut tähän mennessä tapahtua. Aamen.
- Motivaattori W. Karmitsa -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti