Aurinko nousi leirin viimeisenä päivänä kuumempana kuin koskaan, mutta sekä leiriläiset että ohjaajat väsyneempinä kuin koskaan. Viimeöinen valvominen oli selkeästi vaatinut veronsa. Armoa ei herätyksessä kuitenkaan annettu, sillä Carlos oli taas kerran loihtinut meille maittavan aamupalan
Päivän virallinen opetus/hengellinen osuus oli lyhyt, mutta sitäkin tärkeämpi. Aiheena oli ehtoollinen, sen merkitys, ja mitä Raamattu sanoo siitä. Raamiksen lopuksi saimmekin viettää yhteisen ehtoollisen.
Carlos halusi muistaa meidän ihania leiriläisiä ja aina niin mahtavia ohjaajia juhla-aterialla viimeisen päivän kunniaksi. Ruokana oli paellaa, ja ainakin allekirjoittanut pystyy väittämään ettei ole eläessään parempaa paellaa syönyt!
Iltapäivällä oli mahdollisuus valita lähteekö uskollisesti kärventämään nahkaansa biitsille vielä viimeisen päivän kunniaksi, vai shoppailemaan viimeiset rahansa paljon puhuttuun primarkiin. Täytyy myöntää että autingonpalvojien turnauskestävyys oli jo huomattavasti heikentynyt alkuviikkoon verrattuna, ja kaupat veivät voiton vipana päivänä. Toki meidän pari rantaleijoniksikin kruunattua jaksoivat nauttia paahteesta aina viimeiseen minuuttiin asti.
Tavarat odottivat jo pakattuna hostellin aulassa, ja viimeiset ohjelmaosuudet olivat jo käsillä. Jakaannuimme vielä kerran omiin ryhmiimme, ja lähdimme suorittamaan viimeistä tehtävää. Missiona oli 1. käydä kaupassa ostamassa viimeiset kotiinviemiset, 2. kirjoittaa kivat terveiset leirikavereille, ja 3. taistella läpi haastekilpailun viimeisen osuuden, eli fifu-tietovisan.
Ohjelma päättyi päätöstilaisuuteen, jossa käytiin mm. tiukkaakin tiukempi droppihahmofinaali, ja jaettiin diplomit sekä haastekilpailun voittajille, että muutamalle hyvin ansioituneelle leiriläiselle. Droppikilpailun voittajaksi ratkesi muutaman äänen etumatkalla kesäpastori Simo Vasaani, Jetro Variksen ja Charlos Cabreran jakaessa toisen sijan.
Leiriläisistä diplomin saivat muun muassa leirin albiino, isosisko ja Mooses.
Päivällinen syötiin omissa ryhmissä, ja jokainen sai jälleen itse valita ruokapaikkansa. Huhujen mukaan mahat täyttyivät ainakin pizzasta, ja meksikolaisesta ruuasta.
Illalla bussi saapui hostellin eteen ja lähtö alkoi todella muuttua todeksi. Kiitokseksi vielä Churros & noodlesin väelle, ja erityisesti Charlosille lauloimme heille valitsemamme biisin, jonka jälkeen olikin hyvästien aika.
Bussimatka Malagaan meni hyvin, kuten myös lento. Nyt ollaan turvallisesti matkalla kohti Seinäjokea, ja olo on väsynyt mutta kiitollinen.
Kiitos fifu16,
Kiitos leiriläiset
Kiitos ohjaajat
Kiitos Sini ja Toni
Kiitos Korpelan perhe
Kiitos Jeesus!
- Motivaattori Sanni -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti