Aurinko nousi ylös nopeasti ja varmasti. Leiriläiset nousivat ylös hitaasti ja epävarmasti. Thelman kaffet ja puurot herättivät nuorukaiset tähän päivään, ja porukka oli valmis aamun raamiksille seurakuntakodilla.
Armoitettu pizzamestari, Sami Ghaly, taiteili 49 kevyttä, mutta täyttävää salaattiannosta. Yksi päivitteli: “Kuinka tämmösellä muka pitäis jaksaa?”. Mutta vähänpä hän tiesi, mitä illalla oli hänen lautasellaan oleva.
Aina yhtä jännittävää on saada neljäkymmentä teiniä yhtäaikaa espanjalaiseen renfeen ja vielä jännittävämpää saada heidät kaikki oikealla pysäkillä pois kyydistä. Raudanlujien ohjaajien pää pysyi kylmänä, ja kaikki rantautuivat Plaza Mayorin pysäkille. Pari tuntia tehokasta shoppailua, ja vuosikausia lihotetut potrat säästöpossut olivat riutuneet kuoleman rajamaille.
Ei meinannut omia ajatuksiaan kuulla, kun nälkä möyri ja kurni leiriläisten vatsoissa kuin ärjyvä jalopeura. Kokoontuminen lähemmällä lehmällä, ja napa kohti La Posada de Brasil -ravintolaa. Brassit leikkasivat lautasille toinen toistaan maukkaampia lihoja niin kauan kuin pöydässä olleen punavihreän palikan vihreä puoli osoitti kattoon. Porukka ihmetteli, miksi juuri sovitetut uudet sortsit rupesivat oudosti kinnaamaan, vaikka juurihan niissä oli vielä kasvunvaraa.
Illan Droppi oli jälleen menestys. Koko Fuengirola, viereisten talojen asukkaita myöten, räkätti mukana toinen toistaan hulvattomammille sketsihahmoille ja sketseille.
Hengellisen osuuden aikana leiriläiset saivat rukoilla yhdessä ohjaajien kanssa. Teemana oli itsestä uskottujen valheiden ja taakkojen jättäminen Jumalalle.
Pienempi poppoo suuntasi vielä snadille iltapalalle. Hodarit turpaan ja natinati.
- Motivaattori Toni Kivistö -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti