Pilviä, pilviä ja pilviä... Taisipa olla Carlos Cabreran pilvienhäätökoneet rikki tänä aamuna, mutta eipä kauaa. Suomen raikkaaseen kesään tottuneet matkalaiset (ainakin ohjaajat) olisivat ihan mielellään jättäneet pari hattaraa taivaalle, jotta jo kärventyneet ihot olisivat vähän saaneet levähtää. Mutta eipä me kuitenkaan valiteta, kun lämpöä piisaa (yli +30 varjossa!!) ja aurinkorasvaa kuluu. Kunhan vaan vesipullot pysyy mukana...
Tänään saimme ensimmäisen espanjalaisen aamupalan Cabreran kaiman, meidän uskollisen muonittajan, Churrosin Carloksen ruokapuljussa. Mielipiteitä varmasti piisasi erityisesti aamupalan eli vehnätoastien terveellisyydestä, mutta maun suhteen taisi porukka olla melko yksimielinen. Kyllä Carlos sekä henkilökunta hommansa osaa!
Raamiksella Pekka opetti perusasioita Raamatusta ja kuinka tuota opusta kannattaa lukea. Lisäksi leiriläiset saivat syventyä siihen, mitä on palveleminen ja Jumalan äänen kuuleminen. Pisteitä ropisi raamisvisassa roppakaupalla ryhmälle, joka oli parhaiten ollut kuulolla edellisen päivän raamiksilla.
Kaikilla oli edessä valinnan paikka, kun aktiviteettien aika koitti. Vaihtoehtoina oli tuttu ja turvallinen rantahärdelli tai sitten pienen kävely- ja bussimatkan päässä oleva valkoinen kylä Mijas. Valinnat eivät olleet helppoja ainakaan kaikilla, mutta ne kumminkin saatiin tehtyä niin leiriläisten kuin ohjaajien keskuudessa.
Suurin osa leiriläisistä turvautui tuttuun ja turvalliseen nahan kärventämiseen, Välimeren aalloista nauttimiseen sekä rantaputiikkien tyhjentämiseen. Samaan aikaan tai itseasiassa hetkeä ennen rannalle lähtijöitä starttasi melko pieni, mutta pippurinen joukkomme kohti Mijasta. Yhteistä kumminkin oli molemmilla joukkiolla se, että palelemista ei tarvinnut todellakaan pelätä.
Pienen pienen varmistelun jälkeen Mijakseen menevä bussi löytyi juuri ja juuri ajoissa ja näin matkamme sai jatkua ilman ylimääräisiä mutkia. Paikalle päästyämme edessämme avautui näkymä valkoisista taloista ja auki revityistä teistä, joita ympäröi työmaapuomit. Rakennustyöt eivät kuitenkaan meidän innostusta latistaneet. Itsetehtyä jäätelöä ja suklaata, upeita maisemia, uusia profiilikuvia, hevoskärryjä, aaseja... Ja tietysti valkoisia kahviloita, valkoisia pikkuputiikkeja, valkoisia koteja. Valkoista, valkoista ja valkoista. Tuo pieni kylä ei jättänyt ketään matkalaista millään tasolla kylmäksi!
Samaan aikaan toisaalla rantaleijonat ottivat paikkansa kukin mistäkin. Huhujen mukaan porukan heikoin lenkki oli toinen keulahahmoista, se kauniimpi osapuoli eli Sini, joka ei antanut auringolle ollenkaan mahdollisuutta. Varjopaikkoihin taisi loppujen lopuksi useampikin leijona luikkia, mutta kylläpä sielläkin lämpöä vaan piisasi. Vähän punaa lisää ja homma jatkuu.
Pipitädillä on hommaa koko leirin ajan piisannut, mutta onneksi kaikesta on melko vähällä selvitty. Kenenkään ei ole tarvinnut kokonaista päivää olla vaakatasossa ja siitä saadaan olla hyvinkin kiitollisia. Kaikista suurimman työn on allekirjoittaneelle aiheuttanut ihana, mutta petollinen ystävämme aurinko. Tavalla tai toisella. Myös tänään.
Päivän haastekisan, maaviestin jälkeen saimme nauttia päivällisen pidemmän kaavan mukaan kiinalaisessa ravintolassa. Vatsojen täytön jälkeen olikin jo aika siirtyä illan tuttuihin rutiineihin ja vuorossa oli paljon odotettu sketsihahmokilpailu Droppi sekä maankuulujen sketsikeisareiden huikean hauskat sketsit. Dropissa arvovaltainen tuomaristo päätti, että Repa sai lähteä kotiin lauleskelemaan kultaakin kalliimmasta kultapossukerhosta.
Kaikista odotetuin hetki päivästä oli kuitenkin vasta edessä. Paljon antanut eilinen iltatilaisuus oli jättänyt leiriläisille sellaisen janon, että jo pitkin päivää kuului useita kysymyksiä tulevasta illasta. Jumala oli siis päässyt kohtaamaan monia leiriläisiä tavalla, joka oli jättänyt sydämiin kaipuun päästä vielä syvempään Jumalan läsnäoloon. Ainakin kuultujen todistusten ja yleisen havainnoinnin pohjalta voi sanoa, että ei tämä ilta ollut ainakaan edellistä huonompi.
Hyvän yön kierroksella osa vielä kovasti taisteli väsyä vastaan. Toivottavasti uni vei voiton ennemmin kuin myöhemmin, koska pari pitkää ja toiminnan täyteistä päivää on vielä edessäpäin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti