perjantai 15. kesäkuuta 2018

LEIRI 1 - MAANANTAI

Leirin viimeinen päivä alkoi haikein mutta iloisin mielin tutussa Thelman pullapuodissa höyryävien puurolautasten äärellä. Edellisen illan koskettava kastehetki pyöri tuoreena jokaisen leiriläisen että ohjaajan mielessä, onhan päätös kasteelle menemisestä merkittävä askel omassa uskossa eteenpäin. Kirsikkana kakun päällä tuntui, että kasteillan jälkeen leiriläisten ja ohjaajien välillä oli uusi ja syvempi yhteys ja vielä vapaampi ilmapiiri.

Aamupalan jälkeen suunnattiin toiseksi viimeistä kertaa seurakuntakodille, jossa ohjelmassa oli miniraamiksen lisäksi ehtoollinen. Ehtoollishetkessä saa olla aina pyhän äärellä, ja niin saimme olla tälläkin kertaa. Jumala oli läsnä, kun muistelimme yhtenä joukkona Jeesuksen voittoa kerran ristillä.

 Seurakuntakodilta matkasimme hostellille pakkailemaan ja funtsimaan, miten tullessa olleeseen täpötäyteen matkalaukkuun mahtuu kaikki tuikitärkeät Espanja-ostokset ja lisäksi tuliaiset. Ilmeisesti jotenkin ne tavarat sinne laukkuihin upposivat, ehkä ihmeen kautta!

Syödäkin pitää, joten suloiset jalkaterämme suuntautuivat kohti tutuksi tullutta Churros and noodelsia, jonne oli matkaa hostellilta on n. 3,5 metriä. Ehkä tästä syystä pääsimme paikalle aikataulussa. Churros yllätti tuona päivänä positiivisesti, kun gluteenittomat sapuskat saapuivat pöytiimme _ensimmäisinä_ ja lisäksi alle minuutissa siitä, kun astuimme sisään ravintolaan. Muutkin saivat nuudelinsa aikanaan ja mahansa täyteen. Kiitos Churros!

Lounaan jälkeen leiri suuntasi viimeistä kertaa rannalle, toiset tuliaisten ostoon ja toiset imemään viimeisiä auringonsäteitä, mitä taivaalla oli tälle leirille antaa. Muutamat vielä pulahtivat Välimereen poimimaan simpukoita äidin tuliaispussiin.

Rannan jälkeen kiepsahdettiin vielä hostellissa suihkun kautta viimeistä kertaa seurakuntakodille. Seurakuntakodilla toteutettiin viimeinen haaste, joka oli tällä kertaa tietovisan muodossa. Visan lisäksi leiriläiset saivat ryhmä kerrallaan kirjoittaa toistensa leirivihkoihin terveisiä ja rohkaisuja. Vihoissa näkyikin toinen toistaan kauniimpia ja koskettavimpia sanoja leiriläiseltä toiselle.

Illan päätöstilaisuus piti sisällään kiitospuheiden ja ylistyksen lisäksi Droppihahmokilpailun finaalin, tietenkin. Kilpailu oli todella tasainen, ja tiukin äänin kilpailun vei erityinen ihmis-dinosaurus Jurassic Martti. Onnea Martille!

Vielä päivällisen nautittuamme tuli aika jättää tuo lämmin Fuengirola, ja suunnata kohti Malagaa ja aeropuertoa. Vielä ennen koneeseen nousua saimme heittää ylävitoset ja viime hetken vinkit osalle Espanjaan saapuville kakkosleiriläisille. Sen näköistä porukkaa oli, että varmasti on hyvä leiri tulossa myös jälkimmäisestä.

Loppuun voisin todeta, että oli muuten aika mahtava leiri. Kiitos jokaiselle, joka leiriä on jossain muodossa rakentanut! Hyvät naiset ja Herrat, äiti on äiti ja aamu alkaa aina lypsyllä!

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin,
Adiós, Kaisa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti